VAAPUN UIMAKOULU

Seuraavasta linkistä pääset takaisin Vaapun valmistus-sivulle Vaapunvalmistus

(Tämä artikkeli on aiemmin julkaistu luonnossa.org-sivustolla, mutta sivuston poiston jälkeen tuotu takaisin Hollolan Uistimen sivuille)

Vaapuilla kalastavan on hyvä osata vaapun uinnin säätämisen perustaidot. Kalastaminen saa uuden ulottuvuuden, kun vieheen uintia voidaan säätää eri tilanteisiin sopivaksi. Monille kalamiehille on tuttua, että kahdella identtisellä vaapulla uistellessa kalat tarttuvat vain toiseen. Harmitus onkin suuri kun vanha ottivaappu jää siiman katkettua kalan suuhun tai joen pohjaan, ja tilalle hankittu samanlainen vaappu ei kiinnosta kaloja edeltäjänsä malliin. Tällöin kyse on todennäköisesti uinnin eroavaisuuksista. Parhaita ottivaappuja ja erityisesti niiden uinteja onkin syytä tarkastella hieman tarkemmin, jotta kaloja houkutteleva uinti saataisiin säädettyä myös pakin muihin vaappuihin.

Eri kalalajien pyyntiin suunniteltujen vaappujen kirjo on lähes loputon. Eri syvyyksillä kulkevia vaappuja valmistetaan syvännevaapuista pintauintisiin poppereihin. Rakenteellisia eroja löytyy esimerkiksi erilaisista uintilevytyypeistä kuten satula- kieli- ja porrasuintilevyt. Vaappurungoista katkovaaput ovat historiallisesti lähes yhtä vanhoja kuin perinteiset yksirunkoiset. Vaappujen kokoerot ovat valtavat alkaen pienestä siikavaapusta suurhaukien pyyntiin suunniteltuihin jättivaappuihin. Erikokoisten ja -muotoisten runkojen sekä uintilevytyyppien yhdistelminä vaapuilla on mitä moninaisimpia uintityylejä. Vaapun uinti voi olla esimerkiksi vikkelää, laiskaa, tirinää, välkytystä, lönkyttelyä, jurrausta, liitelyä, hakevaa, rautanaulaa, holtitonta, eloisaa, värinää, hakkaavaa jne.

Vaappukalastajan tärkein työkalu on pihdit joilla vaapun nokkalenkkiä pystyy kääntelemään lankaa vaurioittamatta. Laadukkaat pyörökärkiset pihdit maksavat itsensä nopeasti takaisin käyttömukavuutena. Myös ohuet tasaleukaiset pihdit soveltuvat langankääntelyyn loistavasti, kunhan leukojen mahdollinen karhennuskuviointi on hiottu pois. Pihtien kokoa pohdittaessa on hyvä muistaa että taskuun sopiva työkalu tulee pidettyä aina mukana.

Jotta vaappu ui mahdollisimman esteettömästi ja herkästi, tulee se kiinnittää siimaan lenkillä. Jos siima solmitaan nokkalenkkiin kiinteällä solmulla, menettää vaappu uintinsa herkkyyden. Saattaapa vaappu laahata paksun siiman jatkona täysin liikkumattomanakin. Vaapun esteettömän uinnin mahdollistava lenkki voidaan tehdä joko siimalla tai uistinrenkaalla. Hyviä lenkkisolmuja ovat Uni-solmu ja Rapala-solmu. Uni-solmu on voimakkaasta vedosta kiristyvä lenkkisolmu, kun Rapala–solmun lenkki pysyy auki kaikissa tilanteissa. Uistinrengasta käytettäessä vaapun nokkalenkkiin pujotettu rengas solmitaan siimaan kiinteällä solmulla. Clinch–solmu eli tutummalta nimeltään uistinsolmu soveltuu tähän parhaiten. Markkinoilla on nykyään saatavana myös keveitä, pyöreäpohjaisia viehelukkoja jotka toimivat mainiosti useimmilla vaapputyypeillä.

Vaapun uinnin perussäädöt

Uinnin suoristaminen

Jos vaappu näyttää uidessaan vasenta kylkeä / kaartaa vasemmalle, käännä nokkalenkkiä oikealle. Päinvastaisessa tilanteessa säätö vasempaan.

Uintitaajuuden säätäminen

Jos haluat vaappusi uivan suuremmalla liikkeellä ja tavoittelet myös hakua uintiin, käännä nokkalenkkiä alaspäin. Ylöspäin säätämällä saat uinnin pienemmäksi pieneen tirinään ja uimataidottomaan ”rautanaulaan” asti.

Huomaa että pohja- ja kalatärpit sekä esim. solmun kiristäminen vaappua kiinnitettäessä saattavat vaikuttaa vaapun uintiin. Uinnin tarkistuksesta tulisikin tehdä säännöllinen rutiini vaapuilla kalastettaessa. Mikäli uintia säädettäessä nokkalenkkiä käännellään reilusti, lisätään langan juureen lopuksi lakka- tai liimatippa. Edellä mainitut perussäädöt pätevät porras-, kieli- ja satulauintilevyin varustetuissa vaappumalleissa.

Uusia vivahteita vaapun uintiin

Porraslevyllisen vaapun uintiin saadaan lisää variaatioita seuraavin konstein. Uintilevyn kärjen nostaminen vie vaapun syvemmälle. Lisäksi uinti pienenee ja vaapun runko pysyy pystysuoremmassa ts. vaapun kylkien välkytys vähenee. Samalla vaapun vatsakoukun liike rauhoittuu. Uintilevyn kärjen laskeminen tuo vaapun lähemmäksi pintaa, uintiliike suurenee ja vaappu välkyttää kylkiä uidessaan. Vaapun vatsakoukku heiluu sivusuunnassa rungon liikkeitä seuraten. Uintilevyn ja nokkalenkin säätöjen eri yhdistelmiä kannattaa kokeilla rohkeasti. Kokeile erityisesti yhdistelmää jossa uintilevyn kärkeä nostetaan ja nokkalenkkiä lasketaan.

Propionaatista valmistetun uintilevyn kevyt lämmittäminen esim. kuumassa vedessä helpottaa levyn taivuttamista. Jäähdyttyään levy pysyy myös hyvin uudessa asennossaan. Porraslevyllisessä uintilevyssä taivuta vain sen alinta osaa. Näin uintilevyn ja vaapun rungon liitos pysyy vahingoittumattomana. Porraslevyä voidaan myös muotoilla halutun uinnin saavuttamiseksi. Uintiin saadaan voimakkuutta veistämällä puukolla levyn etureuna teräväksi. Sulavuutta uintiin etsivä voi kaventaa porraslevyä sen yläosasta.

Nokkalenkin muotoa voidaan myös muuttaa. Litistettäessä nokkalenkkiä se myös pitenee. Pidemmällä lenkillä vaapun uinti muuttuu sulavammaksi eikä se sukella enää niin jyrkästi. Lyhyellä nokkalenkillä vaappu ui jyrkässä kulmassa nokka alaspäin ja uinnin potkut ovat terävämpiä. Muistutettakoon että pitkä nokkalenkki vääntyy lyhyttä herkemmin pohja- ja kalakontakteissa.

Uinnin haku syntyy useimmiten kun vaapun massa vetopisteen yläpuolella kasvaa. Tilannetta voisi verrata melojan seisomiseen kanootissa. Vaapun nokkalenkin kääntäminen alaspäin lisää vetopisteen yläpuolista massaa ja vaapusta tulee kiikkerä ts. sen uinti horjahtelee herkästi. Vaapun vakautta voidaan häiritä myös koukkulenkkejä kääntämällä. Koukkulenkkien kääntäminen sivuun koettelee vaapun tasapainoa mikä ilmenee epäsäännöllisenä uintina. Kokeile koukkulenkkien kääntämistä sekä samaan suuntaan että ristikkäin.

Vaappujen tuunauksesta kiinnostuneet voivat irrottaa vaapun uintilevyn ja kiinnittää sen uudelleen, mutta aavistuksen vinoon. Puoltava uinti oikaistaan nokkalenkistä ja samalla saadaan ihailla vaapun uutta, epäsäännöllistä uintityyliä. Alkuperäisen uintilevyn tilalle voidaan vaihtaa myös entisen kaltainen mutta eri kokoinen uintilevy. Tällä vaihdolla vaapun uinti muuttuu usein reilusti. Rohkeimmat ovat asentaneet esim. kielilevyn poistamisen jälkeen vaappuun porraslevyn hyvällä menestyksellä. Luonnostaan herkästi haun antava satulalevy on usein erinomainen vaihtoehto porras- ja kielilevylle. Näiden tuunausten harrastaja voi olla varma omien vaappujen ainutkertaisuudesta. Moni pakin pohjalle unohtunut vaappu on saanut uuden elämän uintilevyn vaihdon myötä, jopa luottovieheenä.

Yksinkertainen konsti uintiin vaikuttamiseksi on erikokoisten koukkujen käyttö. Sirommat koukut tuovat uintiin uutta herkkyyttä ja alkuperäisiä painavammat koukut rauhoittavat levottoman uinnin. Painavan perukkeen käyttöä kannattaa harkita aina tarkkaan, etenkin pienimpiä vaappuja käytettäessä. Mikäli kohdekalana on nimenomaan hauki, on teräsperukkeen käyttö perusteltua.

Herkästi uivilla vaapuilla kalastettaessa myös siiman paksuudella on huomattava merkitys. Paksu ja kankea siima vie eloisuuden kevyen vaapun uinnista. Toisaalta liian ohuella siimalla herkistely voi koitua harmiksi siiman katketessa isomusta väsyttäessä…

Vaapuilla kalastava on moniin muihin kalastusmuotoihin nähden etuoikeutetussa asemassa. Eri säätövaihtoehdoilla vaappujen käyttömahdollisuudet laajenevat muuttuvien olosuhteiden mukaisiksi. Sitä yhtä ja ainoaa ottiuintia ei ole vielä löydetty.

Lohensoutajat käyttävät usein vaappuja joissa näkyy usein eri tyyppisiä virityksiä ja tuunauksia. Uudelleen maalattujen vaappujen lisäksi uintiin vaikuttavat viritykset kertovat erilaisten uintien etsimisestä. Joskus kannattaa kokeilla jotain aivan uudenlaista vaapun viritystä. Saimme kerran olla vieressä todistamassa kun kokenut lohimies saalisti 15kg lohen vaapulla jonka takakoukun paikalla oli lohiperho!

Vaapunvalmistus