Galleria Blogi Wuosien Warrelta NikkArin Nurkkaus Pääsivu

Muut Värkkäykset



Seinäkello tunturimaisemalla




Pyyheteline kelolaudasta




Pahkakuksa




Ammattiliiton nimikkovaaput




Kojamo 142cm, lehtikuusi.




Ahkio talvivaelluksille




Pöllöperheen potretti




Vaaput omalla nimikirjoituksella




Kivimiehen nimikkovaappu




Tapsan kolmikoukkuinen






Monikäyttöinen perkuulauta kalamiehelle




Lahja kalastavalle jalkapalloilijalle




Kesämökki koiralle




Ikämiehen synttärivaappu




Vaapuntekijän katajainen kalapappi




Puuauto kummipojalle




Lohen- ja peurankyynel snapsilaatikkoon




Kiekkoilijan vaappu




Vaappu sotilassoittajalle




Mozart-vaappu viulistille




Lohimiehen nimikkovaappu




Aurinkokuksa




Hirvimiehen kuksa




Syntymäpäivälahja kalamiehelle




Lahja hääparille




Kuksat ystäväpariskunnalle




Syntymäpäivälahja Domino-keksien todelliselle ystävälle




Jokaisen lohimiehen talvivalo pihapiiriä koristamaan. Kuvassa lumikinos jäljittelee sopivasti joen pohjan muotoa virittäen ajatukset kesäiseen lohennousuun.




Rautuvapa Vihavuoden katajasta




Kuksa kansanparantajalle




Kuksa Perho-Petterille




Joutsenkuksa




Kuksa Tuharille




Käteensopiva kalapappi





Kotikojamo



Kävimme Riihimäen Erämessuilla 90-luvun loppupuolella. Siellä oli näytteillä halkaistuun puuhun veistetty kalaprofiili. Sen näkeminen laittoi aivonystyrät hommin ja ajatus kokonaisesta, yhdestä puusta veistetystä kalaveistoksesta jäi vaivaamaan mieltä. Pitkän tiedonkeruun jälkeen kävi selväksi, että ainoat julkisesti dokumentoidut kalaveistokset olivat joko kovin pieniä tai sitten useammasta puupalasta koottuja. Syykin alkoi paljastua vähitellen. Kookas puu on hankala kuivattaa siten että se ei halkeaisi ja valmis veistoskin tulisi elämään säänvaihteluiden ts. ilmankosteuden muutosten mukaan.

Suvussa on monia, jotka ovat olleet tekemisissä puiden kanssa tavanomaista enemmän. Vinkkien jälkeen sopivan puun etsintä kohdistettiin kuuseen. Sen ominaisuudet sopivat tähän tarkoitukseen ehkä parhaiten, eikä vähiten mukavan veistettävyytensä ansiosta. Veistoksen kokoa mietittäessä haave ”kunnon” kojamosta oman olohuoneen seinällä syntyi. Heinosen Timo, Sibeliustalon Metsähallin mahtavat pylonit sorvannut ammattilainen, sai hommattua hyvän kuusen tyven keväällä 2001. Se oli samalla lähtölaukaus piirustusten tekemiselle.

Lukuisat kuvat eri lähteistä mitattiin tarkasti ja muutamassa viikossa oli kotona työhuoneen seinällä 1:1 kuva tulevasta kalasta. Kojamon pituus tulisi olemaan 142cm, mikä vastaisi todellisuudessa 28-32kg lohta.

Puun löytöpaikka oli Reisjärvellä. Varsinainen veistotyö pääsi alkuun naapurikunnassa Lestijärvellä, Niemellä sijaitsevalla kesämökillämme. Kesäkuussa Toivo, ”Tuhari”, sahasi moottorin avulla ensimmäiset lohkot kalan kupeilta. Sen jälkeen jatkoin kirvein ja myöhemmin muin käsityökaluin kalan laihduttamista. Veistoksen kastelua oli muistettava tehdä säännöllisesti. Timon ohjeet haihtumisen hidastamisesta olivat hyviä, sillä loppujen lopuksi halkeamat jäivät vaatimattomiksi.



Kolmen viikon kuluttua veistos tuotiin Lahteen, missä jatkoin sen viimeistelyä vielä n. 3 viikon ajan. Ensikertalaiselta lohiveistoksen tekeminen vei siis yhteensä lähes 2 kuukautta. Urakka oli melkoinen. Tottumattomalla nikkarilla kädet kipeytyivät päivästä toiseen heilutetun kirveen ansiosta.

Kirves, tai oikeastaan kaksi erikokoista kirvestä, olikin se varsinainen työkalu jolla työ tehtiin. Lisäksi tarvittiin talttaa, sahaa ja ”Raspi-Roopea”. Joo, ja niitä laastareitakin meni melko tukku… Plussapuolelle kertyikin sitten paljon hyvää kokemusta puun veistämisestä. Varsinkin veistosuuntien oppiminen helpotti hyvän lopputuloksen saavuttamista.

Lopulta veistos pääsi olohuoneemme seinälle Tuharin tekemien nerokkaiden kiinnikkeiden kinnittämänä. Ja sen suusta pilkistää kummipojan lehtikullalla päällystämä hollolalais-vaappu.





Kuukauden kuva




Syystunnelma Vesijärvellä

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana