Galleria Blogi Wuosien Warrelta NikkArin Nurkkaus Pääsivu

Lohi, joka matkusti Tenolle


Helmikuun -09 alkupäivinä Heinosen Timo soitti ja kertoi: ”Nyt se on löytynyt, Pikkuradan varresta”. Kyseessä oli puolta vuotta aikaisemmin Timolle mainitsemani toive löytää riittävän suuri puu, joka kooltaan soveltuisi tavallista kookkaamman lohiveistoksen materiaaliksi. Löytyneen kuusen tyven halkaisija oli noin 70cm, siis juuri sopiva tähän tarkoitukseen.

Projekti oli riittävän haastava. Tarkoitus oli veistää yhdestä puusta 154cm:n lohikojamo, jonka esikuva on vuosia sitten pyydetty Tenon alajuoksulta. Pyyntihetkellä tuo ennätyslohi painoi mahtavat 34kg.

Sopivaa puuta odotellessani olin talven aikana tehnyt tarkan 1:1 piirroksen tulevasta lohiveistoksesta. Apuna hahmottelussa toimi olohuoneen seinällä oleva hieman pienempi kojamo.

Veistotyö alkoi helmikuun lopulla Halsualla vanhempieni Toivon ja Helenan pihamaalla. Timo ja Aimo olivat kyydinneet puun veistopaikalle ja olivat heti puun nähtyään todenneet: ”Tuon puun sisällä taitaa olla kala, pitäisi vain se ylimääräinen puu veistää pois.” Aihio katkaistiin sopivaksi ja päät maalattiin, jotta kuivuminen hidastuisi.

Pääsiäisenä Toivon taidot moottorisahan käyttäjänä olivat tarpeen, kun ensimmäisiä paloja paksun tukin kyljestä poistettiin. Maltti oli kuitenkin valttia, sillä liian nopea veistäminen varsinkin alkuvaiheessa halkaisisi puun varmasti. Kuoren poistamisen jälkeen puuta valeltiin suolavedellä sen sitkeyden parantamiseksi ja kuivumisen hidastamiseksi.

Huhtikuun lopulla kalan piirteet alkoivat jo hahmottua ja kojamon hoikistuminen sen kuin jatkui. Puun ydin kairattiin pois rasvaevään asti sitä varten tehdyllä pitkällä poralla ja veisto jatkui käsityökaluin. Tästä lähtien työkaluina käytettiin lähinnä erikokoisia kirveitä. Saha ja ”Raspi-Roope”, siis ohutnauhainen hiomakone, olivat kuitenkin tarpeen lopuksi eviä viimeisteltäessä.

Vapun jälkeen kala matkusti nikkarin kotiin Lahteen, jossa varsinainen veistotyö pääsi vauhtiin. Veistoksen suuren koon vuoksi autokatokseen tehtiin hyvin tuulettuva väliaikainen ulkoverstas. Tuhannet lastut lentelivät terävin työkaluin kalan ympäriltä ja lopullinen muoto alkoi hahmottua. Naapureidenkin uteliaisuus kasvoi työn edetessä. Lopuksi veistettävät evät askarruttivat kaikkia. ”Kuinka ne valmistuttuaan pysyisivät ehjinä?” Ratkaisu oli kalalle tehty teline, jossa evät pystyttäisiin veistämään lopulliseen muotoon ja riittävän ohuiksi. Sama teline sai toimia kalan säilytys- ja kuljetusalustana.

Viimeinen evä valmistui 7.6. ja kala oli vihdoin valmis. Kamerat räpsyivät ja ihmetteleviä silmäpareja riitti. Uskomattomalta tuntui se, että juuri tuon kokoisia lohia Tenossa uiskentelee.

Suolavesikäsittelyä oli jatkettu koko veistoprosessin ajan. Sen jälkeen kala sai parafiinikäsittelyn pari kertaa viikossa kunnes öljyä ei enää imeytynyt. Kaikkiaan lohi imaisi melkein kaksi litraa tuota luomuöljyä. Kuukauden käsittelytauon jälkeen oli vuorossa vahaus mehiläisvahalla. Näin kala sai likaa hylkivän pinnan. Kahden käsittelykerran jälkeen oli aika viedä kojamo sen uuteen kotiin.

Lokakuun 12. päivänä lohi kiinnitettiin Toivon tekemillä kiinnikkeillä upean Tenon rannalla sijaitsevan kelomökin tuvan seinälle. Mökin ja nyt myös kalan onnelliset omistajat ovat Sykäräisistä.

Harva lohi on matkustanut etelästä Tenolle.

Kuukauden kuva




Syystunnelma Vesijärvellä

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana